Lohi-Lähde ky
Timo oli armeijassa ystävystynyt Osmo ”Osku” Hyrkkään kanssa. Vapaa-aikanaan Timo ja Osku ideoivat erilaisia ”sivubisneksiä”, ja näitä hapuilevia yrityskokeiluja varten he perustivat Lohi-Lähde ky:n. Ensimmäisinä kesinä miehet haudottivat kalanpoikasia, jotka myytiin edelleen jatkokasvattajille. Myös Puumalan Lohi tuotti omat poikasensa, mutta muutama vuosi myöhemmin poikasia alettiin ostaa ulkopuolisilta toimijoilta naaraskalaparvina ja myöhemmin martolinjan poikasina.
Poikasbisnes oli kuitenkin hankalaa puutteellisista tiloista ja poikasten vaihtelevasta kysynnästä johtuen. Timo ja Osku olivat törmänneet jossain sanaan ”kylmäsavustus”, ja ajatus oli jäänyt hautumaan heidän mieliinsä. Kylmäsavutuotteita ei vielä ollut juurikaan Suomen markkinoilla, eivätkä useimmat kauppiaatkaan tienneet, mitä kylmäsavustettu kirjolohifile on. Timo ja Osku alkoivat kuitenkin opetella kirjolohen kylmäsavustamista.
Savustusprosessi miesten piti ”kokeilemalla selvittää”, sillä tietoa savustuslämpötiloista tai -ajoista ei ollut saatavilla, tai se oli ristiriitaista. Alusta alkaen ohjenuorana kuitenkin oli: ”Tehdään vaikka vähemmän, mutta laadukasta!”.
Ensimmäiset muutaman fileen satsit valmistettiin Timon autotalliin kyhätyssä vanerilaatikossa. Savunkehitin oli autotallin seinän ulkopuolella ja siitä johdettiin savu seinän läpi laatikkoon. Savustuksen aikana, ja vielä pitkään sen jälkeenkin, Timon ja Heidin talo tuoksui savulle ja kypsyvälle kalalle. Puruja piti käydä lisäämässä savunkehittimeen parin tunnin välein yötä myöten, kunnes Timo ja Osku kehittivät herätyskellon koneistosta nerokkaan automaatin annostelemaan purua. Järjestelmä ei ollut kuitenkaan kovin vakaa: eräänä yönä savunkehittimen alla ollut puinen pukki oli syttynyt tuleen. Vasta aamulla havaittiin pukin hiiltyneet jäännökset, jotka rönöttivät Timon ja Heidin kotitalon tiiliseinää vasten.
Alkuopettelun jälkeen kokeilut kuitenkin tuottivat tulosta, ja kylmäsavun jalostustoimintaa päätettiin laajentaa kaupalliseen mittakaavaan. Ajankohtaiseksi tuli rakentaa tähän sopivat tilat. Ensimmäinen savustamo oli pieni, puurunkoinen rakennus, jossa oli pieni savustus- ja pakkaustila, pieni kylmiö ja kylmää varastotilaa. Uuteen savustamoon kehitettiin tietysti taas uusi uuni – jälleen oman suunnittelun tulosta. Tässä rakennuksessa harjoitettiin kylmäsavustusta pienimuotoisesti, kunnes vuonna 1990 uudenvuodenyönä tulipalo tuhosi rakennuksen sokkelia myöten.
Muutama päivä onnettomuuden jälkeen kului hämmennyksen vallassa ja jälkiselvittelyssä. Ripeästi kuitenkin aloitettiin uuden savustamon, tällä kertaa kivirakenteisen, rakentaminen. Vanha savustusuuni oli kuitenkin todistanut olevansa kestävää tekoa, sen ollessa ainut tulipalosta pystyyn jäänyt rakennelma. Vanhaan uuniin teetätettiin uudet kuoret, mutta vanhat hyllykehikot tulivat uudelleen käyttöön käsittelyn jälkeen. Kaikki käyttökelpoinen yritettiin säästää.
