Alku
Puumalan Lohi Oy:n tarina alkoi vuonna 1962, kun Esko Hagman ja Matti Leikas lukivat Valituista Paloista kirjoituksen kalifornialaisesta kalafarmista, ja tästä inspiroituneina päättivät perustaa oman kalalaitoksen. Metsurin työt olivat saattaneet selkäsairaan Esko sängyn pohjalle, ja jopa pakollisten toimien hoitaminen, kuten ulkohuoneessa käynti ja ruokailu, kävi vaikeaksi. Alitajunnassa muhinut ajatus ammatinvaihdoksesta alkoi konkretisoitua – metsätöiden tilalle oli löydyttävä jotain muuta! Matin mailla oli tarkoitukseen sopiva lähdepuro, johon käytiin kaivamassa lapiolla lammikko. Lammikkoon käytiin ostamassa Joensuun lähistöllä sijaitsevalta kalalaitokselta 5 000 vastakuoriutunutta ”sateenkaarenrautua”.
Alku ei kuitenkaan ollut lupaava, vaan kalat kasvoivat hitaasti puron kylmästä vedestä ja ravinnosta johtuen. Ravinnoksi kaloille syötettiin esimerkiksi kaurapuuroa, keitettyjä perunoita ja jauhoja. Pienimuotoiset kalanviljelykokeilut Matti Leikkaan kanssa Särkilahdessa kuitenkin viittasivat siihen, että kirjolohen kasvatuksesta saattaisi joskus tulla kannattavaa liiketoimintaa.
1960-luvun alussa Esko aloittikin kirjolohen poikaskasvatukseen soveltuvan paikan etsinnän. Vuonna 1964 Mikkelin Kekkolassa toimiva mylläri vihjaisi, että hänen entisen toimipaikkansa, Tohmajärven kunnan Tikkalan myllyn, toiminta oli loppumassa. Särkijärvestä myllyyn johtavan joen vesi oli kirkasta, virtaamat ja korkeuserot riittäviä ja myllyn alapuolella oleva tasainen viljelyaukea soveltuisi kalalammikoiden kaivamiseen. Alueen jakokunta ei ollut täysin yksimielinen hankkeen hyväksymisestä, mutta Kalajalostuskunnan myönteisen asenteen vuoksi asia eteni. Eskon perhe alkoi puuhata muuttoa, ja touhua seuraavat kyläläiset katselivat heitä hieman epäillen – ja osin tietämättöminä: “Tokko tuolla kalankasvatuksella Esko elättää ison perheensä”.
Huhtikuussa 1965 perhe Hagman – Esko, vaimo Eija ja lapset Tuula, Timo ja Kimmo – matkasi kuorma-autolla Tikkalaan. Matka taittui osan porukasta istuessa autonlavalla muuttokuorman seassa. Välillä oli pysähdyttävä keräilemään kuormasta pudonneita tavaroita takaisin lavalle. Perillä kannettiin vähäiset kalusteet pieneen myllytupaan, josta tuli asunto alkuvuosien ajaksi. Muuttokuorman maksettuaan perheelle jäi rahaa 20 markkaa, jotka Eija oli voittanut veikkauksessa.
Niin näki päivänvalon Karjalan Lohi.
